perjantai 10. huhtikuuta 2009

Ho Chi Minh City/Saigon, Vietnam

Vieriviereen rakennettuja kapeita hotelleja
Ahasta oli ja ahtaammaksi kavi (mista taalta paasee pois?)
Tohtiiko menna? :)
Johan raiskii Ak:lla
Tuhottu jenkkien tankki

Ilmanottoaukkoja tunneleihin
Ansa, ei kannata astua
Ei oo iso sisaanmenoreika!
Paikallinen menossa tunneliin

Pienoismalli tunneleista
Giljotiini (viimesen kerran kaytetty v. 1960)
Mallinnettu vankila
Kemiallisen aseen uhri, syntynyt 1986


Isoja on pommit


Ilmatorjuntaa
Sotamuistoja


Maanantaina lennettiin Vietnamiin, Ho Chi Minh Cityyn eli entiseen Saigoniin. Taa on alyttoman ruuhkanen kaupunki, taalla asuu noin 10 miljoonaa ihmista (virallisesti 7 milj.) ja kaduilla kruisailee yli 3 miljoonaa mopoa. Voitte varmaan kuvitella millasta taalla on ylittaa tieta, varsinki ku kavelijoille ei mitaan liikennevaloja oo. :D

Suunnattiin heti Pham Ngu Laon alueelle, josta loytyy halpaa majotusta. Loydettiin aivan ihana ja edullinen guesthouse rauhalliselta kujalta ja ollaan nyt majailtu tassa koko ajan. Konetta saa kayttaa vapaasti, aamupala kuuluu hintaan ja telkkarista nakyy 80 kanavaa. :P

On ollu tosi mielenkiintosta tutustua Vietnamin sotahistoriaan, tassa maassa on kylla sodittu kauan! Kaytiin yks paiva War remnants museumissa, jossa sai vahan kasitysta siita miten paljo sota on vaikuttanu ihan siviilienki elamaan. Museon pihalla oli jenkkien panssarivaunuja ja havittajia, sisalla oli paljo kuvia ite taisteluista ja niiden seurauksista. Kemiallisten aseiden takia taalla on tosi paljo epamuodostuneita ihmisia, ne myrkyt vaikuttaa vissiin ainaki 4 sukupolven ajan.

Tanaan oltiin Cu Chi-tunneleilla, about 60 kilsan paassa kaupungista. Toi maanalainen verkosto on ollu 200 km pitka ja monikerroksinen. Siella ne sissit on elelly, siihen ei ihan jokainen pystyis. Tunnelit oli ihan alyttoman ahtaita, joten jenkeista ei niihin mahtunu ku pienimmat, eli "tunnelirotat". Taytyy kylla myontaa etta noi Cu Chin sissit on ollu aika kekseliaita, niilla oli kaikennakosia karmivia ansoja jenkkisotilaille. Tollaset oli melkeenpa ainoo keino pistaa kampoihin, koska jenkeilla oli "pikkasen" eri tason aseet ja muut. Pakokauhu meinas iskee ku mentiin pikku matka yhessa tunnelissa, vaikka kyseista tunnelia oli isonnettu turisteille sopivaks. :D

Tunneliretken viimenen etappi oli ampumarata, ja Johan kavi raiskaseen 10 luotia AK 47:lla. Jotku ampu myos M 16:lla ja M 60:lla, meteli oli melkonen. Korvasuojainten virkaa toimitti musiikkikuulokkeet, joista oli katkastu piuhat. :o

Taa on siis ollu tosi erilainen ja mielenkiintonen paikka, on saatu kunnon annos historianopetusta ja on saanu edes pienta kasitysta sodan julmuudesta. Tosi paikan tullen ihminen on aikamoinen peto. Meidan tunneliretken opas kuitenki sano etta Vietnamilaiset haluais unohtaa ja antaa anteeks, ja etta Vietnamiin liittyy muutaki ku pelkat sodat, esimerkiks hienot maisemat. Niita pastaan ihaileen huomenna ku lahetaan Mui Ne-beachille ihaileen hiekkadyyneja.

Ansku

Ei kommentteja: